Suomessa lähes aina, mutta varsinkin nyt ajankohtaiseen asiaan oman näkemyksensä tuo Miika Nousiaisen romaani Metsäjätti, ja viimeisimpänä siitä sovitettu elokuva. Metsäteollisuuden tehtaiden lakkauttaminen nostaa aina suuria tunteita pintaan. Nyt tätä aihetta tuodaan esille myös draaman keinoin. Ja tunteitahan se nostattaa elokuvassakin.
Metsäjätti-elokuva ilmestyy elokuvateattereihin 11.9. ja meille tarjoutui juuri sopivasti pari päivää aikaisemmin nähdä elokuva ennakkoon, joten kerrottaan filmistä hieman.
Jokaiselle Miika Nousiaisen Metsäjätti-romaanin lukeneelle tarinan perusjuoni on selvä. Oman kylän poika Pasi Kauppi (Jussi Vatanen) on edennyt elämässään siihen asemaan, että on tullut aika palata takaisin kotiseuduille kehityspäällikkötason miehenä, ja samalla toteuttaa kyseenalaista tehtävää: laittaa seudun moottorina ja leivän pöytään tuojana toiminut vaneritehdas saneerausvasaran alle.
Suomalaiseen tapaan draama tarjoaa monenlaista selkkausta erityisesti ihmissuhderintamalla, mutta elokuva, kuten metsäteollisuusperheessä varttuneen Nousiaisen kirjakin, kuvaa samalla hyvin tarkkasilmäisesti ja selkäpiihin menevästi suomalaista ja jälleen osuvan ajankohtaista ilmiötä. Suomi on elänyt ja elää metsästä, ja tuskin minkään muun teollisuudenalan uhkakuvat nostattavat niin voimakkaita tunteita kansassa.
Metsäjätissä tasapainotellaan paitsi ystävyyden tai uran säilyttämisen ritisevillä jäillä, myös laitetaan katsoja miettimään omaa mielipidettään siitä, miksi kannattavakin tehdas täytyy saada kiristettyä yhä kannattavammaksi, vaikka se merkitsisi isoja uhrauksia paikallisesti.
Tuttujen näyttelijöiden työ on vakuuttavaa ja luontevaa, ja Ville Jankerin ohjaus tekee paketista toimivan. Elokuva etenee hyvin, ja pitää otteessaan helposti aivan alusta loppuun. Sen kummemmin juonta paljastamatta annankin tämän katsauksen lopussa vain suosituksen: jos metsäteollisuus on vähääkään lähellä omaa elämää, katso tämä elokuva. Ja jos katsot tänä vuonna vain yhden elokuvan, katso Metsäjätti.
Juha Pokki