JCB on luonnostellut tulevaisuuden tiekarttaansa kohti nollapäästökoneita jo jonkin aikaa, eikä ole myöskään ujostellut tiedottaa asiasta. Tänä vuonna varsinaista lehdistötilaisuutta ei voitu järjestää, ja jymyuutiset tulevaisuuden suhteen jäivät vielä odottamaan itseään, mutta muutama askel otettiin jälleen.

Tänä vuonna 75-vuosijuhliaan viettävä JCB on jo jonkin aikaa kertonut niin sanotusta Road to zero -ohjelmastaan, eräänlaisesta tiekartasta kohti nollapäästöisiä koneita. Varsinaiset julkistukset tämän E-Tech-sähkökoneisiin pohjaavan suunnitelman osalta nähtiin muutama vuosi sitten saksilavojen merkeissä. Sittemmin JCB:n sähköjulkistukset ovat tuoneet markkinoille 19C-1E -minikaivinkoneen ja 30-19E Teletruk -trukin, joten tämän vuoden tuotejulkistusten odottaja ei pahasti pieleen veikannut, mikäli arveli sähkövehkeitä näytettävän jälleen.

Sähkösiirtoa.

Ja niinhän siinä kävi, että julkistus käsitti tällä kertaa pelkkiä sähköön liittyviä tuotteita. Sähköistys jatkuu edelleen pienemmän pään koneissa, ja aivan sitä pienintä mallia edustaakin HTD-5-minidumpperi eli lähestulkoon fyysisesti kottikärryluokkaan lukeutuva mutta puoli tonnia kuljettava tela-alustainen laite, joka saa energiansa akulta. Samaan aiheeseen liittyy myös hieman kookkaampi pyöräalustainen sähköhydraulinen keikkavaunu mallimerkinnältään 1-TE, eli tonnin kuorman kuljettava kampe, jossa voimansiirron hydrauliset napamoottorit on korvattu perinteisillä vetoakseleilla ja jakolaatikolla, joihin voima tuotetaan 7 kW:n hydraulimoottorilla, ja vetotapa on jatkuva neliveto. 

Hytissä ei hytistä.

Kaivinkonepuolelle ei saatu tällä kertaa uutta konetta, mutta aiempaan 19C-1E-malliin esiteltiin nyt hytti. Lämmityksen ja puhaltimen tarjoava koppi tähtää siis erityisesti kylmien ja märkien työpäivien helpotukseen, ja ilmastointia ei ole tarjolla. JCB:n mukaan kyseessä on tämän varustelisäyksen myötä markkinoiden ensimmäinen täysin lasitetulla hytillä varustettu sähköinen minikaivinkone, ja sen uskotaan lisäävän tuotteen kiinnostavuutta esimerkiksi pohjoismaissa. 

Hytin lämmitykseen käytettävää virtamäärää hallitaan älykkäästi, eli kovempikaan korvennus ei vaikuta koneen työtehoon. 19C-1E:ssä on neljä akkua, ja lämmityslaite käyttää vain yhtä puolikasta yhdestä akusta, JCB:ltä kerrotaan. Toki työaika lämmittimen kanssa on normaalia lyhyempi, mutta hyytymistä ja hidastumista varsinaisessa käytössä ei tapahdu. Tämä ROPS/FOPS-Hytti on malliltaan tuttu 1-2:n tonnin JCB-kaivinkoneista.

Sähköinen sisarmalli.

Viimeinen koneuutuus oli sähköinen kurottaja Loadall 525-60E, joka lisää siis E-kirjaimen aiemman kurottajamallin perään kertomaan E-Tech-sarjaan kuulumisesta. Käytännössä kyseessä on ulkoisesti lähes identtinen kone dieselversioon nähden, ja kuten mallimerkintä kertoo, tarjolla on 2,5 tonnia maksiminostokykyä ja 6 metriä nostokorkeutta, ja tähän maksimikorkeuteen saadaan vietyä kahden tonnin taakka. Dieselmoottori on kuitenkin korvattu 96 voltin akkupaketilla ja voimansiirtoa jakolaatikon kautta pyörittävällä 17kW:n sähkömoottorilla sekä 22 kW:n työhydrauliikkaa pyörittävällä sähkömoottorilla. Ajomoottori myös mahdollistaa hidastusenergian talteenoton, eli jarruttaminen lataa akkua. Työhydrauliikkapuolella taas puomin laskeminen varastoi hydrauliikan energiaa, jolloin nostoon ei tarvita niin paljon moottoritehoa. 

Hei onks’ kellään laturii?

E-Tech-tuotesarjan kasvaessa tarvitaan tietenkin myös sitä virtaa. Tämän myötä tarjolle tulee JCB:n oma laturi, mutta myös virtapankkeja, jotka todellakin ovat toimintaperiaatteeltaan sitä mitä kännykän varavirtalähteet: kun verkkovirtaa ei ole tarjolla, pitää mukana kanniskella erillistä akustoa. 

Ja tämä virransaanti onkin se asia, joka tarvitsee vielä kehittämistä paitsi ajatustasolla myös käytännössä. Joku on joskus vitsaillutkin siitä, kuinka puhtaaseen sähkökoneeseen tuotetaan virta dieselaggregaatilla. Tästä ei tavallaan olla kaukana virtapankkiasiassakaan, mikäli työkohteeseen tarvitsee tuoda yksi tai useampi kuutiometrin kokoinen varavirtakuutio minikaivinkonetta varten, vaikka normaalisti selvittäisiin vaikkapa vain kanisteripelillä. Totta kai pitää toisaalta ymmärtää, että esimerkiksi sisätiloissa työskenneltäessä sähköttömyys ja päästöttömyys on selvä etu ja useimmilla työmailla voimavirtaakin on saatavana. JCB ei mielellään anna tietoa siitä, kuinka kauan koneen akut yhdellä latauksella kestävät, ja tämä on kyllä ymmärrettävääkin, sillä tarkkaa lukua ei oikeasti voi antaakaan: JCB kertoo täyden latauksen kestävän koneissa yhden työvuoron, ja mikä kenellekin on työvuoron pituus, ja mitä sinä aikana tehdään, vaihtelee. Tämä mainittu ”työvuoro” on kuitenkin otettu JCB:llä akun keston kulmakiveksi, ja akut mitoitettu sen mukaan. Nykytekniikka on myös lyhentänyt latausaikoja melkoisesti, ja esimerkiksi 19C-1E:n täyteen lataaminen kestää valmistajan mukaan noin 2,5 tuntia. Välilatauksiksi esimerkiksi ruoka- ja kahvitaukojen aikana jaettuna tämä jatkaa koneen työpäivää jo luultavasti aivan riittäväksi. Siis mikäli sitä sähköä vain on fiksusti tarjolla.   

Toinen asia, jota JCB korostaa, ja syystäkin, on koneiden tehokkuus verrattuna vastaaviin dieselmalleihin. Tämän kerrotaan olevan aina vähintäänkin sama, eikä asian toki pitäisi tulla enää yllätyksenä mikäli on seurannut esimerkiksi sähköautojen tai laadukkaiden sähkötyökalujen kehitystä viime vuosina. Vääntöä löytyy ja akkutekniikat kehittyvät jatkuvasti.

Vetyä kristallipallossa.

Isompien koneiden osalta akkuteknologia on edelleen ongelmallista, sillä akkukapasiteetin kasvattaminen ei ole välttämättä jatkon kannalta se optimaalisin ratkaisu. Sen suhteen JCB:llä on asioita kannen alla kuplimassa, ja kantta on hieman raotettukin vetykäyttöisen 220X H2 -kaivinkoneen osalta. Nyt vuoden päivät testikäytössä ollut kone on yksi lupaava esimerkki siitä, kuinka polttokennotekniikka saattaa hyvinkin olla tulevaisuutta maansiirrossa. JCB:ltä vihjaillaankin lopuksi, että tietä kohti nollapäästöjä kuljetaan, ja puhdas dieselteknologia ja akut voivat olla vain yksi välivaihe tällä reissulla.